 Rodosta kutsutaan milloin auringonjumala Helioksen saareksi, milloin ruususaareksi ja milloin ritarien saareksi. No, aurinkoa Rodoksella näkyy riittävän, samoin ruusuja mutta mitä tekemistä ihanalla saarella on ritareiden kanssa? Itse asiassa juuri ritarit tekivät lopun Bysantin valtakaudesta Rodoksella. Alkujaan Johanniittain ritarikunta perustettiin vuonna 1099, jolloin ristiretkeläiset valloittivat Jerusalemin etsiessään sieltä lähinnä pyhiä esineitä. Silloin kyseinen ritarikunta siirtyi terveydenhoitoalalta taistelujen temmellykseen, ottaen osaa ristiretkille ja itäisen Välimeren alueella hallinneita ottomaaneja vastaan. Tarkoituksena oli vapauttaa paikalliset vierasuskoisten ikeestä ja samalla tietysti vahvistaa kristinuskon asemaa. Pian kuitenkin pappien rooli jäi ritarien varjoon, ja ritarikunnan johtopalleilla saattoivat istua vain ritarit. 1300-luvun alkuvuosina Johanniitat rantautuivat Rodokselle, ja ottivat vallan käsiinsä turkkilaisilta. Saarelle ritarikunta myös perusti myöhemmin pääpaikkansa. Sieltä matka kuitenkin jatkui myöhemmin Maltalle, kuten pian näemme, jonne ritarit perustivat kuuluisan Maltan ritarikunnan. Rodoksen ritarit laajensivat vanhaa Rodos-kaupunkia eurooppalaisten keskiaikaisten kaupunkien esikuvan mukaan. Juuri tältä aikakaudelta ovat peräisin ne Vanhankaupungin alueella kohtaamasi mahtavat rakennukset ja rauniot, kuten Suurmestarin palatsi sairaaloineen ja näyttävät muurit upeine portteineen. Eipä ihme, että tätä nykyä koko Vanhakaupunki komeilee Unescon maailmanperintöluettelossa. Elämä oli paikallisille autuasta, sillä ritarit huolehtivat heidän turvallisuutensa lisäksi myös terveydenhoidosta ja edistivät muutenkin sivistystä. Vasta vuonna 1522 Rodoksen ritarit joutuivat antautumaan Suleiman Suuren armeijan edessä, ottomaanit näes rantautuivat nykyisen Ialysoksen alueella ja valtasivat sieltä käsin muunkin saaren. Saari oli ottomaaneille mieluinen valloituskohde vaurautensa vuoksi, ja sitä oli haviteltu takaisin ritarikauden alusta alkaen. Kuten arvaat, ritarit saivat Rodokselta kyytiä turkkilaisten sepeleiden uhalla. He seilasivat Maltalle turvaan ja kreikkalaisväestö puolestaan häädettiin Vanhankaupungin muurien ulkopuolelle, jotta turkkilaisten olo niiden sisäpuolella olisi turvallisempi. Niin päättyi
Rodoksen ritarien taru, mutta eläähän se vielä tänäänkin mielissämme
heidän hämmästyttävien insinööritaitojensa ansiosta. Jos olet kiinnostunut antiikin historiasta niin saatat pitää seuraavia artikkeleita mielenkiintoisina:
|
|
|